www-somalia.com

Seera: Boqonnaa 12 - Lola Irbaataa

Ahmedi irbaanni sun balaa akka ta'u beeka ture. Irbaata maatii guddaa kan Aashaa simachuuf qophaa'e ta'uu qaba ture, garuu inni, dhiibbaa jala, Farah fi hiriyoota isaas affeere. Goli guddaan nama guutamee ture, walmakaa cimaa haboowwanii, adeerrada, ilmaan abbootii, fi garee dhiirota aadaa qabatanii kan Farah. Ayyaana hin turre; baaruuda boba'aa ture.

Haasawni salphaan cimaa fi gabaabaa ture. Farah ture kan, erga shaayee isaa suuta, yaadaan xuuxee booda, rasaasa duraa dhukaase, sagaleen isaa gola guutuu keessa darbee.

"Yoos, Aashaa," jedhe jalqabe, sagaleen isaa suga bineensa adamsamuu qabuun cuubamee. "Natti himi. Waan guddaa biyya Viikingootaa keessatti baratte maali? Akka itti eenyu akka taate dagachuu?"

Callisni gola sana qabate. Miseensonni maatii kaan—adeerronni, haboowwan, Ladan fi dubartoonni dargaggoonni kaan—haasawa isaanii dhaaban, iji isaanii banamee, waldhabdee akka lola lubbuu maatii isaaniif geggeeffamuutti ilaalaa.

Aashaan koobbee ishee sagalee salphaan lafa keesse. "Lakki, Farah. Waan guddaa ani baradhe akka itti eenyu akka ta'e yaadachuudha, dura sirni waan xiqqoo akka ta'u natti himuu."

Farah kofle, sagalee gadi aanaa, tuffii qabuun. "Xiqqoo? Sirni keenya dubartoota ni kabaja. Isaan ni eega. Gidduu maatii keessa isaan kaa'a. Sana 'xiqqoo' jettaa? Moo tarii sirna warra dhihaa filatta, kan dubartoonni addunyaatti gataman, dhiirotaan fayyadaman, fi yeroo bareedina dhaban gataman?"

"Sirna ati 'eegumsa' jettu sabbata," jette Aashaan, sagaleen ishee qajeelaa fi ifa. "Allaattii weedduu hidhuun hin eegdu; balali'uu dhiiftee akka deebitu amanuun eegda. Dubartiis callisiisuun hin kabajju, garuu waan isheen jettu dhaggeeffachuun."

"Maal himuu qabda kan akkas barbaachisaa ta'e?" jedhe Farah quufee. "Ogeessummaa abbootii keenyaa dhiifnee fashinii hawaasa Waaqa hin qabne kan yeroof qofa turuuf?"

"Ogeessummaan qaama intalaa caccabsuun kabajamtuu ishee taasisuu barbaadu ogeessummaa miti jedheen," jette Aashaan, sagaleen ishee cimaa. "Hamaa dha, uffata aadaatiin haguugamee. Sodaa laafotaa kan gammachuu dubaraatiin akkas rifatan kan madda isaa balleessuu qabanidha."

Jechi "laafaa" sun qilleensa keessatti fannifame. Dhiironni garee Farah jeequmsaan socho'an. Ahmed qaanii mi'aaye, akka himatni sun isa qofaaf ta'eetti.

Farah fuuldura jilbeenfate, maaskii suga isaa badee, bakka isaa summii qulqulluun fudhate. "Gammachuu waa'ee haasofta. Gammachuun dubaraa ijoollee ishee keessa jira, kabajaa abbaa manaa ishee keessa. Qaamni ishee meeshaa qulqulluudha, meeshaa bashannanaa osoo hin taane. Yeroo dheeraa fagaatte jirta, bareedina dubartii qulqulluu, cimaa, fi abboomamtu dagatteetta. Dubartii bakka ishee beektu."

Jecha "cimaa" sun gammachuu qabeenyaa, nama jeequun jedhe.

Yeroo sanatti, wanti tokko ta'e.

Deeqaan, kan dallaa cinaatti dhaabbattee jirtu, utubaa callisaa hojii, sagalee baafte. Jecha hin turre. Aarsaa cimaa, ofumaan hin taane, aarsaa xiqqoo miidhaa qulqulluu, hin makamne ture. Sagalee madaa gadi fagoo, duraa kan irra deebi'amee banamu ture.

Sagaleen sun akkas xiqqaa ture, garuu callisa cimaa gola sanaa keessatti, akka bubbee ture.

Mataan hundinuu isheetti garagale. Deeqaan jabaattee dhaabbatte, harki ishee afaan isheetti duulee, iji ishee sodaan banamee sagalee baasuu, of agarsiisuu. Daqiiqaa tokkoof, yeroo dheeraaf, maaskii ishee irraa siqe, gidiraan callisaa jireenya ishee hundinuu fuula ishee irratti mul'ate.

Ahmed isa arge. Ifa miidhaa yaadatamuu, salphina umurii guutuu sagalee tokkicha, xiqqoo san keessatti qabame arge. Yeroo sanattis, dallaan nagaa qabu kan ganuu isaa, sababeessa "aadaa" fi "karaa abbootii keenyaa," caccabee daaraa ta'e. "Dubartii qulqulluu, cimaa, fi abboomamtu" hin ilaalle. Haadha manaa isaa, nama miidhamaa jiru ilaalaa ture. Miidhaa sirni isaa, callisni isaa, fi hiriyoonni isaa gochaan ayyaaneffachaa turan.

Wanti tokko isa keessatti caccabe.

Olka'ee, kursiin isaa sagalee guddaan lafa irratti harkifame. Fuulli isaa adii ture, harki isaa kulkulee. Farah, hiriyaa isaa isa durii, ilaale, hiriyaa osoo hin taane, ijaaraa gidiraa haadha manaa isaa arge.

"Farah," jedhe Ahmed, sagaleen isaa gadi aanaa fi dheekkamsaan hollatu kan inni takkaa of keessatti hin beekne. "Gahaadha."

Farah isa ilaale, rifate. "Ahmed, ani qofa—"

"Gahaadha!" Sagaleen Ahmed amma iyya ture, dhugaa, fi humna tasaa, bilisoomsuu qabuun. "Qulqullummaa waa'ee hin haasoftu. Obboleettii haadha manaa koo waa'ee hin haasoftu. Waa'ee... sana... mana koo keessatti irra deebitee hin haasoftu." Aarsaa guddaa, hollatuu fudhate. "Bahi. Amma."

Dhiironni kaan afaan bananii ilaalan. Farah, yeroo duraatiif jireenya isaa keessatti, jecha malee hafe. Suuta olka'ee, fuulli isaa maaskii amanuu dhabuu fi dheekkamsaa, jecha biraa odoo hin jedhin, inniifi dhiironni garee isaa kaan bahan, callisa guddaa, sagalee qabu duuba dhiisanii.

Ahmed Aashaa hin ilaalle. Ilaalchi isaa haadha manaa isaa irratti xiyyeeffate ture. Gola ce'ee harka ishee suuta qabe. Achiin boodas gola guddaa keessaa baasee, gara dhuunfaa kutaa isaaniitti.

Kun Aashaa kophaa ishee gidduu gola tasa calliseetti dhiise, caccabdoo irbaataa naannoo isheetti. Haati ishees fi haati abbaa manaa ishee golee keessatti dheekkamsaan hasaasaa turan. Dubartoonni kaan, Ladan dabalatee, ishee ilaalan, fuulli isaanii walmakaa sodaa fi dinqisiifannaa rifachiisaa, iccitii ture. Qaamaan kophaa ishee hin turre, garuu gidduu maatii isheetti diirtuu taate.

Ordaalee: Boqonnaa 12 - Kakaastuu Jijjiiramaa

Kutaa 12.1: Caqasa Gubbaa: Humna Caccabdoo Naasuu kan Falsafata Cabsuu

Muuqaalli dhumaa kun dhugaa guddaa jijjiirama hawaasaa keessatti agarsiisa: odoo caqasniifi ragaan meeshaa barbaachisaa ta'anii, yeroo baay'ee yaada gadi fagoo hidhate cabsuuf gahaa miti. Kakaastuun jijjiirama dhugaa yeroo baay'ee ragaa sirriitti ijaarame miti; "caccabdoo naasuu" dha—walqunnamtii tasaa, miira qaamaa, hin mormamne kan gidiraa nama biraatiin.

Kufaatii Caqasaa: Irbaata guutuu, Aashaan falmii caqasaa injifachaa turte. Qabxii Farah hundumaa deebifte, ragaawwan isaa akka dubartoota jibbuu fi laafina qabanitti agarsiifte. Garuu isa yookaan dhiirota biroo irratti dhiibbaa homaatuu hin qabne. Falmii dhugaa keessa hin hirmaatan; ilaalcha addunyaa ittisaa jiran. Caqasni ishee akka bishaan ganuutti sababni isaas haalli isaanii caqasa irratti hin hundaa'u duraan; fedhii aangoo eeguu irratti hundaa'a.

Aarsaa Deeqaa: Meeshaa Waraanaa Dadhabinaa: Yeroon jijjiiramaa jecha miti; sagaleedha. Aarsaan Deeqaa meeshaa waraanaa warra dhugaan aangoo hin qabneeti: ibsa miira qaamaa kan ofiin hin taane. Kutaa dhugaa qulqulluu, hin mormamne kan ittisa haasawa Farah hundumaa fi dallaa ganuu Ahmed hundumaa cabsuudha.

• Hin mormamu. Isaan wajjin falmuu hin danda'an. Irra deebi'anii bocuu hin danda'an. Odeeffannoo dhugaa gidiraa namaati.

• Nama dhuunfaati. Ahmedif, kun dubartii tiyoorii kan irratti haasawamu miti. Haadha manaa isaati. Miidhaan ishee amma qaanii isaati. Falmiin siyaasaa abstract tasa gara jeequmsa dhuunfaa dhihoo ta'e.

Caccabdoo Ahmed: Dhohiinsi Ahmed caccabdoo naasuu mul'atuudha. Jijjiiramni isaa qaroo miti; miira. Yeroo sanatti, raawwattoota wajjin (hiriyoota isaa) of fakkeessuu dhaabee dhibdee wajjin (haadha manaa isaa) of fakkeessuu jalqaba. Hiriyaa isaa isa durii irratti "Bahi!" iyyeen maatii isaa guutuu dura, gocha humna qabu fi ummataa kan addaan bahuu hawaasaa raawwata. Namummaa haadha manaa isaa filata walta'insa abbaa warraa gubbaa, fi nama gola sana keessa jiru hundumaa filannoo isaa ragaa akka ta'an dirqisiisa.

Kun moodela "namoota gaggaarii" lola hamaa abbaa warraa mormu keessatti hirmaachisuuti. Sirnichi caqasa malee akka ta'e isaan amansiisuun gahaa miti. Gatii namaa kan hirkattummaa isaanii akka isaanitti mi'aayamu gochuun barbaachisaadha. Jijjiiramni hin dhufu yeroo namni ragaa dubartootaa sammuu isaatti hubatu; yeroo inni miidhaa haadha manaa isaa, yookaan obboleettii isaa, yookaan intala isaa garaa isaatti mi'aayamu dhufa. Gidiraan callisaa Deeqaa bu'uura ture, ragaawwan Aashaa hin sochoone buruusa turan, garuu aarsaa tokkicha, ofiin hin taane kan dhumarratti dallaa cabse ture.